Hellsten kutsuu muita kulkijoita kiipeämään kanssaan vuorelle, jossa kypsyy oivallus. Siellä ihminen vapautuu turhasta ja täyttyy uudestaan sillä, mitä ilman hän ei voi lopulta elää. Kirjan hienot oivallukset kutoutuvat poluksi, jonka ovat synnyttäneet vuosien kokemus terapiatyöstä, itsensä kohtaamisesta ja herkkyydestä kuulla, nähdä ja kokea.
”Vuorella kohtaamme itsemme, syvyytemme, totuutemme. Vuorella uudistumme ja vuorella löydämme levon. Ilman vuorella oleskelua tyhjenemme, luovuutemme tyrehtyy, muutumme koneiksi.”
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.