Saanko luvan – sanoa?

Kirja käsittelee jännitettä sananvapauden ja toisaalta identiteettioikeuksien vaatiman turvallisen tilan asettamien rajoitusten välillä. Turvallisella tilalla tarkoitetaan tilaa, jossa sorretut vähemmistöryhmät ovat vapaita identiteettiinsä kohdistuvasta sorrosta ja vihapuheesta. Miten tämä jännite voidaan ratkaista?

Kuten mm. Noam Chomsky on huomauttanut, olisi taktinen virhe pyrkiä rajoittamaan vihapuhetta, koska rajoitukset kääntyvät lopulta kaikkein haavoittuvimpia yksilöitä vastaan. Koska vihapuheen käsite on tulkinnanvarainen, valtaapitävien tulkinta muodostuu yhteiskunnallisten toimintaperiaatteiden perustaksi.

Puolimatkan ratkaisu on vihapuheen alistaminen sellaiseen avoimeen keskusteluun, jossa sen kyseenalaiset lähtökohdat voidaan kriittisen analyysin avulla paljastaa. Jos sen sijaan vastenmieliseksi koettu viesti sensuroidaan sillä perusteella, että se koetaan vastenmieliseksi, silloin mikään puhe ei ole turvassa ja sananvapauden rajoittaminen voi saada mielivaltaisia piirteitä.
Lisäksi jos vihapuhe tukahdutetaan lainsäädännöllä, sen juuret jäävät kätköön. Vihapuheen esittäjät voivat jopa saada kunniallisuuden sädekehän, koska he voivat esiintyä sananvapauden puolustajina sensuuria vastaan. Tärkeintä olisikin luoda avoin keskusteluilmapiiri, jossa tulee mahdolliseksi analysoida vihapuheen taustalla ja perustana vaikuttavia periaatteellisia kantoja.
Demokratia edellyttää laaja-alaista sananvapautta.

Kirjoittaja on kasvatuksen tradition professori Jyväskylän yliopistossa.