Näkyjä taivaasta ja helvetistä

Katso, kaupunki loisti kuin aurinko; sen kadutkin olivat päällystetyt kullalla. Niillä käveli ihmisiä kruunut päässään, palmut käsissään ja kultaiset harput veisatakseen ylistystä alati…”
Bunyanin viimeiset sanat olivat: ”Älkää itkekö minua, vaan itkekää itseänne. Menen Jeesuksen Kristuksen Isän luo, joka varmasti ottaa minut vastaan rakkaan Poikansa sovintotyön tähden, vaikka olenkin suuri syntinen. Toivon meidän kaikkien pian tapaavan siellä toisemme laulaaksemme uuden virren ja tullaksemme ikiautuaiksi maailmassa, jossa ei ole loppua. Aamen.