Hiekanjyväsiä tiimalasissa

Melbournessa oli eräässä kirkossa evankelioimiskokous. Puheitten jälkeen annoimme alttarikutsun. Eräs nainen polvistui viereeni. En edes kysynyt, mitä varten hän oli tullut. Hänen kasvonsa ja käsivartensa olivat rupien ja visvan peitossa. Hän pyysi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin.
Seuraavana iltana meillä oli samassa kirkossa vastaavanlainen tilaisuus. Luokseni tuli muuan nainen. Kun katsoin, hätkähdin. Sanoin hänelle: ”Ette kai te väitä olevanne se eilinen nainen?” ”Kyllä minä olen,” hän vastasi. Monesta suusta kuulin huudettavan: ”Kiitos Herralle! Jumala on sisaren parantanut!”
Tämä kirja sisältää elämäni tiimalasista hiekanjyväsiä, joista edellä kerrottu on yksi. Kaikki ovat olleet erilaisia, toiset siloisia, toiset rosoisia. Ne ovat valuessaan tuottaneet joskus suurta iloa, joskus ahdistavaa tuskaa. Voin sydämestäni sanoa:
”Ei minulta mitään puutu.”
– Ilmari Mustonen